Hullunkurinen perhe

Hullunkurinen perhe: kreikkalaisperäiset sanat alleviivattu:

Ekonomi Yrjö Kotipuro, autonomisen ja demokraattisen Suomen kansalainen, suomalaisen miehen prototyyppi, kokenut kunnallispolitiikko ja myös paikallisen kirkkokuoron kantavia voimia sekä seurakunnan diakoniatoimikunnan jäsen, oli pitkähkön aikaa potenut sydämen rytmihäiriöitä. Ne saivat hänet ennen pitkää hakeutumaan kardiologille. Lääkäri diagnosoi takykardian ja kirjoitti beetasalpaajaa, mutta suositti myös gastroskopiaa. Näin Kotipuro ajautui pikkuhiljaa perusteellisiin tutkimuksiin, joissa todettiin krooninen joskin lievä nefriitti; pelkoa dialyysista ei ollut. Samalla selvisi hyvänlaatuinen prostatan liikakasvu.

Kotipuron keskustellessa prognoosistaan illalla vaimonsa Margaretan kanssa tämä huolestui ja - hypokondriaan kun oli taipuvainen - päätti heti aamulla tilata ajan gynekologille, jolta pyytäisi lähetteen mammografiaan. Pahinta peläten hän jo näki itsensä naistenklinikan tai kirurgisen sairaalan leikkauspöydällä. Myös hysterektomian mahdollisuus huolestutti häntä ja bakteerikammoisena häntä huoletti sairaalan hygieniataso. Puoliso lohdutti foobikkovaimoaan sanomalla, ettei mikään todellinen vaara uhannut heidän kolmikymmenvuotista harmonista liittoaan. Kuin Margaretaa rauhoittaakseen Kotipuro näppäili hetken kitaraansa, mutta avasi pian television ja alkoi seurata kolmosen fantastista draamaa 'Kaaoksesta koomaan'.

Kaiken kaikkiaan Kotipuro näki tilanteessa tragikoomisiakin piirteitä, muttei toisaalta voinut kieltää, että oli ajautumassa kohti keski-iän kriisiä. Niinpä hän päätti kuin päättikin turvautua psykoanalyyttiseen teoriaan pohjautuvaan terapiaan. Kuten odottaa saattaa, psykiatri Vasili Prokope piti oireita suuressa määrin psykosomaattisina ja kehotti miestä ulkoilemaan ja kohentamaan elämänlaatuaan mm. musiikin, teatterin ja muun taiteen parissa. Kotipuro, jonka veli soitti Helsinki Filharmoniassa ja lanko Radion sinfoniaorkesterissa, olikin tämän jälkeen usein nähty vieras akustisesti uudistetussa Finlandia-talossa. Käväisipä hän silloin tällöin nykytaiteen museossa Kiasmassakin.

Omat kuvionsa oli myös perheen lapsilla. Akateemista uraa havitteleva Reijo Aleksi oli nuorena kärsinyt bulimiasta ja allergiasta, mutta selviytynyt vaikeuksistaan kasvisdieetin avulla. Yliopistossa hän oli alkanut opiskella historiaa ja matematiikkaa, joskin hän oli kouluvuosinaan - paradoksaalista kyllä - kuvitellut ryhtyvänsä aerobiologiksi. Hänen vanhemman sisarensa Helenan tilanne oli sikäli problemaattinen, että sisko kärsi jo kolmatta vuotta astmasta ja anoreksiasta. Siitä huolimatta Helena opiskeli menestyksellä TKK:ssa ja oli erityisen kiinnostunut fysiikasta, varsinkin entropiasta ja termodynamiikan laeista, mutta tunsi outoa viehtymystä myös kybernetiikkaan, joka saikin hänet miltei ekstaasiin.

Irene, sisaruksista nuorin, kävi vielä lukiota. Hänen etelä-eurooppalaisen arkeologian ja keramiikan entusiasminsa läheni toverien mielestä idiotismia, mutta tyttö ei piitannut kritiikistä eikä sarkasmista, vaan suhtautui polemiikkiin kylmän rauhallisesti, kyynisyyttä vailla, ja noudatti harrastuksessaan vain omaa strategiaansa. Sisaruksistaan poiketen hän oli urheilullinen atleettityyppi ja oli jopa kerran kilpaillut itse Olympiastadionilla, jossa taitavana taktikkona oli päässyt palkintosijoille saakka.

Takaisin taustamateriaalisivulle