Keskustelua kolmannesta välikertauksesta

19.4. "Mutta se, joka pysähtyi miettimään, kummasta hän todennäköisemmin saa miinuspisteitä, vääristä vai puuttuvista sanoista, varmaankin oivalsi, että ensin mainituista." Entä, jos todella vilpittömästi luuli tietävänsä ja menettää sen takia tiedetyistä oikeista saatuja pisteitä. Tällaisella pisteytysjärjestelmällä opettajat viestivät epäluottamusta oppilaita kohtaan: lähtökohta on se, että opiskelijat ovat keinottelijoita. Eikö aprikoiden tehdyt oikeisiin osuneet valinnat ole opettavampia valintoja kuin tekemättä jääneet valinnat?

Ymmärrämme kysyjän kannan, mutta pysymme silti omassamme.

Ensiksikin samaa kysymystyyppiä on käytetty paljon muuallakin, mm. useiden pääsykokeiden monivalintatehtävissä, joissa miinustamisen tarkoituksena on saada paremmin selville vastaajien väliset erot.

Toiseksi kysymyksen taustalla tuntuu olevan piilossa ajatus, että vastaaminen muulloin kuin silloin, kun on täysin varma, olisi jotenkin epäeettistä, ts. että moraalinen opiskelija pidättyy veikkaamasta, jos ei vilpittömästi luule tietävänsä. Mutta eihän se niin ole. Veikkaaminen on eettiseltä kannalta täysin hyväksyttävää, sen vain pitää olla vähemmän kannattavaa kuin (edes epätäydellinen) osaaminen. Siksi kokeen arvostelun kannalta olisi eettinen ongelma, jos veikkaamiseen ei sisältyisi mitään riskiä. Voitaneen olettaa, että jos opiskelija todella luulee tietävänsä oikean vastauksen, ko. vastaus todennäköisemmin myös on oikein, kuin jos hän vain veikkaisi. Tällöin opiskelija saa sitä todennäköisemmin lisää (eikä vähemmän) pisteitä, mitä paremmin hän tietää. Pistemäärä siis heijastaa osaamisen tasoa.

Psykologisoiva tulkinta, että ”tällaisella pisteytysjärjestelmällä opettajat viestivät epäluottamusta oppilaita kohtaan: lähtökohta on se, että opiskelijat ovat keinottelijoita”, ei siis pidä lainkaan paikkaansa.

Vaikkemme ehkä pääsekään keskustelukumppanimme kanssa täyteen yksimielisyyteen, arvostamme hänen eettistä asennettaan. Kenties on myös paikallaan seuraavalla kierroksella muotoilla tehtävä niin, että selvästi käy ilmi, ettei muotoja pakko ympyröidä maksimimäärää.

12.4. Kamun webmaster hyperpahoittelee, sillä hän luuli laittaneensa 3. välikertauksen arvostelua koskeneiden palautteiden vastaukset Kamuun jo viime viikolla. Hän oli kuitenkin unohtanut ladata ne serverille.

3.4. Kolmannessa välikertauksessa (etsi 8 oikeaa 16 sanan joukosta -tehtävissä) ollut pisteytysjärjestelmä oli mielestäni hyvin epäoikeudenmukainen. Kuudentoista sanan joukosta piti etsiä kahdeksan oikeaa muotoa. Oikeasta sai 0,5 pistettä, väärästä SAKOTETTIIN 0,25. Tehtävän ohjeistuksessa kehoitettiin etsimään kahdeksan oikeassa muodossa olevaa sanaa. Ohjeistuksessa ei sanottu, ettei kahdeksaa sanaa tarvitse välttämättä ympyröidä. Toisin sanoen pisteytysjärjestelmä sakottaa oikeista saaduista pisteistä pois, vaikka onneksi tehtävän alapisteraja oli nolla. Pedagogisesti on väärin, että väärästä tiedosta verotetaan pisteitä niin, ettei oikeasta tiedosta saaduista pisteistä saa todellista kuvaa. Tehtävässähän saattoi käydä niin, että yli puolet tiedetyistä pisteistä katosi vain siksi, ettei opiskelija ymmärtänyt, että kaikkia kahdeksaa sanaa ei välttämättä tarvitse ympyröidä, mikäli varmaa tietoa ei ole. Terveisin Opiskelija, joka ei reputtanut tämän tehtävän takia ja oli siitäkin huolimatta nyreissään.

Tenttikysymyksen sanamuoto kuului:

Seuraavien 16 sanan joukossa on 8 genetiiviä. Etsi ja ympyröi ne. Älä ympyröi enempää kuin 8 sanaa. Jokaisesta oikeasta ympyröinnistä saa 0,5 p., väärästä sakotetaan 0,25 p. Maksimipistemäärä 4, huonoin mahdollinen 0.

Kysyjä näyttää tulkinneen tehtävän siten, että oli PAKKO ympyröidä 8 sanaa. Jos tulkinta olisi oikea, ohjeissa olisi toki mainittu sakoista, joita seuraa, jos ympyröintien määrä jää alle 8. Eli tilanne on sama kuin vaikkapa matikankokeessa: Jos tehtäviä on kuusi, jokainen vastaa niin moneen kuin osaa. Mutta ei sitä, joka vastaa vain neljään ja saa pinnoja niistä, sakoteta siitä, että kaksi tehtävää jää vastaamatta.

Kysyjän mielestä ei saisi sakottaa lainkaan. Vastakysymys: jos veikkaamiseen ei sisälly riskiä, vaan ainoastaan mahdollisuus voittaa, kuvaako se osaamista paremmin?
 
Totta, tehtävässä ”saattoi käydä niin, että yli puolet tiedetyistä pisteistä katosi vain siksi, ettei opiskelija ymmärtänyt, että kaikkia kahdeksaa sanaa ei välttämättä tarvitse ympyröidä, mikäli varmaa tietoa ei ole.” Mutta se, joka pysähtyi miettimään, kummasta hän todennäköisemmin saa miinuspisteitä, vääristä vastauksista vai puuttuvista sanoista, varmaankin oivalsi, että ensin mainituista.

29.3. Kuinka eri opettajien välinen arvostelu voi poiketa niin paljon toisistaan? Kuka tahansa voi mennä ja katsoa tiedekunnan kolmannen kerroksen seinältä välikertausten tuloksia ja havaita, kuinka Aejmelaeuksen ryhmän tulokset ovat n. ½ Kiilusen ryhmistä. Ja yllätys, yllätys, selityksenä tälle ei ole huonompi osaamistaso. Eri arvosteluperusteet asettavat opiskelijat täysin epätasa-arvoiseen asemaan. Esim. Aejmel. määrityksissä yksi kohta väärin --> 0 pistettä. Kiilusella vain -0,25 pistettä. Haluaisin asiaan jonkinlaisen vastauksen tälle sivulle niin että muutkin voivat sen nähdä.

Tärkeä kysymys! Oikeudenmukainen ja tasavertainen arvostelu on opettajien arvohierarkiassa erittäin korkealla sekä periaatteena että käytännön tavoitteena.

Tehdyn kysymyksen perusteella jalo periaate ei näyttäisi toteutuneen, kun kysymyksessä väitetään, että Aejmelaeuksen ”ryhmän tulokset ovat n. ½ Kiilusen ryhmistä.” Tosiasiassa väite on kovasti yliampuva, sillä Aejmelaeuksen ryhmän arvosanojen keskiarvo on 1,79 (ei hylättyjä), Kiilusen ryhmien vastaavasti 1,94 (8 hylättyä). Ero on siis vain 0,15. Toisaalta kysymyksestä ei käy ilmi, oliko kyse juuri saman sanan määrityksestä ja samasta virheestä. Mutta vaikka olisikin, opettaja suhteuttaa arvostelun aina omaan opetukseensa. Jos hän on opetuksessaan jatkuvasti painottanut asiaa, jossa opiskelija on tehnyt virheen, hän ymmärrettävästi sakottaa enemmän kuin opettaja, joka ei ole korostanut juuri sitä asiaa samalla tavalla. Opettajilla ei voi olla yhteistä matemaattisen mekaanista kaavaa, jolla kaikki ryhmät arvosteltaisiin. Sitä paitsi mahdollisten virheiden variaatio on niin suuri, etteivät mitkään etukäteen sovitut yhteiset arvostelutaulukot, olivatpa ne kuinka yksityiskohtaisia tahansa, voi kattaa kaikkia mahdollisia tilanteita.

16.3. Palautetta 3välikertauksen tehtävistä 1 ja 2: kohtuuttoman vaikeita. Kamun käyttö eikä harjoitusryhmätkään ole valmentaneet tuollaisten tehtävien tekemiseen jossa sanat on täysin otettu asiayhteydestä irti ja jossa on sekoitettu tavallisia nomineja ja partisiippeja oliko siellä verbejäkin, en muista. Tehkää jatkossa tuontyyppisiä harjoituksia kamuun tai kirjaanne jota teette jotta opiskelija oppisi nyt sitten tunnistamaan sanoja ei vain tekstiyhteydessä vaan sen ulkopuolellakin! Oli kyllä melkoiset tehtävät.

Kiitos palautteesta. Asioissa on aina monta puolta. Aivan sama kysymystyyppi on ollut käytössä 3-välikertauksissa ennenkin ja tentaattorien mielestä hyväksi havaittu.

1- ja 2-kysymyksessä oli kyse taidosta osata soveltaa taivutuskaavoja, myös irrallisiin sanoihin (ja ovathan sanat teksteissäkin ”irrallisia” niin kauan kuin ne on määritelty, jolloin vasta niiden keskinäinen suhde = lauseen ajatus selviää). Kokeissa pitää toki voida olla myös luovuutta vaativia, ei vain ”mekaanisia” tai ”valmiita” kysymyksiä (vrt. 3. ja 4.tehtävä), eikä kaikkia mahdollisia kysymystyyppejä ja vastauksia tarvitse eikä edes voi olla valmiina Kamussa.

1-tehtävä oli sovellus virtuaalikertauksen 1-tehtävästä, eikä varsinkaan tähtisanojen genetiivien olisi olettanut tuottavan kohtuuttomia vaikeuksia: φωτός, ἐσθιόντων, πολλῆς, βασιλέως, ἔθνους, βαλομένης (koepaperissa aksenttivirhe βαλόμενης) ja γραμματέων. Näillä sai 3,5/4 pistettä. (Se kahdeksaskin genetiivi on tyypillinen -σις-loppuisten κρίσεων.)

2-tehtävässä oli tunnistettava passiivin aoristille tunnusomainen -θη- , -θε-, -η- tai -ε-aines. Selviä tapauksia olettaisi olleen vähintäänkin sanojen ἐβαπτίσθησαν, παραδοθῆναι, ἀγαπήθητι ja ἐστάθη (2/4 pistettä), mutta kohtuullisia myös sanojen χρηματισθέντες, λυθεῖσιν (malliverbi) ja πορευθῶμεν. Vertailtaviksi oli pantu γραφέντων ja γραφόντων, joista edellinen on passiivin aoristi (-ε-), jälkimmäinen aktiivin preesens (-ο- ) .

Tentti on sitä parempi, mitä enemmän se edistää oppimista ja onnistumisen kokemusta. Yksi ja sama tentti tuottaa erilaisia tuloksia oppijasta riippuen, ja tentin laatiminenkin on aina tietynlainen riskinsä. Tentin täytyy joka tapauksessa olla sillä tavoin laadittu, että se palkitsee ahkerat; ja aivan kuten matematiikan kokeissa tehtävien joukossa tulee olla myös jokunen visaisempi. Sitä paitsi myös kielen opiskeluun kuuluu syväoppiminen, ei vain mekaaninen ulkoa opettelu.

Mutta keskustelu jatkukoon. Kaikki 3-välikertausta koskeva palaute on edelleen tervetullutta!

Jarmo Kiilunen (kysymysten laatija)